Niin se on taas hurahtanut monta päivää kirjottamatta yhtään mitään. Mieli ollut muutenkin viimepäivinä aika maassa. Jotenkin tuntuu että ihan pienetkin asiat saa itkemään, mutta sitähän tämä koko odotus onkin yhtä hormoonimyrskyä. On toki asioita jotka tuo hymyn huulille ja niistä tärkein varmasti mun rakas sekarotuinen koirani Emma.

Villen kanssa ollut vähän kanssa kränää. Kai sekin alkaa olemaan aika kypsä mun mieliala vaihteluihin. Oon koittanu selittää etten mä voi sille mitään ja on se sanonu ymmärtävänsä sen mut kai liika on aina likaa.. Toivotaan että ensviikko menis paremin..

-Annika-

Viimeyönä supisteli jo ihan kunnolla ja oli kipeitäkin. Hetken aikaa jo toivoin että jospa nyt mutta ei kyllä yhdessä kasassa ollaan edelleen. Edellisyönä oli jo pieniä supistuksia mut ei läheskään yhtä kipeitä. Mutta kyllä noi viimeöiset jo valvotti ihan tohon neljään asti.. Aamulla sitte olikin kahdeksalta jo herätys ku yhdeksältä oli neuvola. Eipä neuvolassa mitään ihmeellistä painoa oli kahdessa viikossa tullu 734g, pissa oli puhdas vaikka viimeks äitiyspolilla oli yhdellä plussalla. Ja ensviikolle saatiin uus aika..

    Nukuin nyt sitte päivällä ku neuvolasta tultiin pari tuntia ja nyt olo on mikälimahdollista vielä väsyneempi kun aikasemmin. Mutta jospa se tästä täytyy mennä suihkuun ja koittaa virkistyä kun kuudelta tulee avokin synttärikahvi vieraat. Mä osaa sen sukulaisista jännitän muutenkin ja varsinkin kun tiedän mitä muutamat niistä ajattelee tästä raskaudesta. Ja nyt ne vielä tulee meille kotiin..Mutta toivottavasti selvitään...

-Annika-

Koska tänään lähti käyntiin rv 38 ajatelin laittaa vatsa kuvan tänne. Tää päivä on mennyt jotenkin tekemättä oikeestaan yhtään mitään. Koiran kanssa lähinnä vaan katsellut telkkaria ja levännyt. Niinhän sitä sanotaan että koira on samanlainen kun omistajansa ja se on kyllä tänään ainakin kovasti vaikuttanut siltä.. :) Huomenna olis sitten taas neuvolakin edessä ja kuulee sydänäänetkin taas. Nyt täytyy mennä kaupaan ja anopin luona käymään. Huomenna kun on noi avokin synttärit niin pitää vielä siivotakin.

-Annika-

Niinhän tässä on jo montapäivää vierähtänyt kirjoittamatta.. Mutta keronpas nyt vähän tästä viikosta.

   Keskiviikkona oltiin porissa äitiyspoliklinikalla painoarviossa ja hiukan yli kolmekiloa oli arvio. Laskeutunut ei vielä ollut. Nyt sitten vaan odotettaan ja odotetaan sanoi lääkäri.. Ja niinhän se on sitähän tässä nyt tehdään sitten laskettuun aikaan on vielä 2 viikkoa. Saas nähdä miten käy, ei vielä ainakaan mitään merkkejä ole että ulos tulis :) Verenpaine oli vähän nousut ja proteini yhdellä plussalla mut eipä vielä ainakaan sanottu et tarvis raskausmyrkytyksestä huolissaan olla. Tiistaina sitten taas neuvola niin näkee onko muuttunu johonkin suuntaan. On se vaan jännä mitä kaikkea raskaus tuo tullessaan ja kohta tääkin odottaminen on jo ohi.. Miten sitä lainkaan tottukaan siihen ku ei enää kukaan koita potkia sisäelimiä tuolla. Kyllä varmasti tulee ikävä tätä raskaana oloa vaikka välillä on vaikeeta ollukin varsinkin alun pahoinvointi mutta siitäkin sitte onneks selvittiin. Torstaina meillä olikin sitten siivouksen vuoro. Koko koti tuli aika lailla puunattua, miehellä kun ensiviikolla vielä olis synttärit ja sukulaisia tulossa käymään. Perjantain hain pikkusiskon meille kyläilemään viikonlopuksi ja perjantai ilta muuten meni lähinnä telkkaria katselessa.. Tänään sitten oltiin vähän kaupungilla käymässä ja paria kaveria moikkaamassa..

-Annika-

Olen jo pitkään halunnut alottaa oman blogin lueskeltuani ensin toisten blogeja. Aina kuitenkin kun meinaan alottaa tuntuu etten sitte keksikään mitään ja niin se vaan aina jää. Jos saisin nyt tästä kuitenkin tehtyä itselleni paikan minne kirjoitella säännöllisesti.

   Voisin kertoa jotain itsestäni. Olen 18 vuotias tyttö ja olen 37 viikolla raskaana. Eli voin ylpeänä ilmoittaa että huhtikuussa minusta tulee äiti. Kanssani asustaa myös kihlattuni Ville, häitäkin on tosin jo suunniteltu mutta vasta kesälle 2010 eli niistä saatte lukea sitten myöhemmi. Eläimiäkin meidän pieneen kolmioomme on kertynyt yhden koiran ja kolmen pupun verran.

   -Annika-