Niin se on taas hurahtanut monta päivää kirjottamatta yhtään mitään. Mieli ollut muutenkin viimepäivinä aika maassa. Jotenkin tuntuu että ihan pienetkin asiat saa itkemään, mutta sitähän tämä koko odotus onkin yhtä hormoonimyrskyä. On toki asioita jotka tuo hymyn huulille ja niistä tärkein varmasti mun rakas sekarotuinen koirani Emma.

Villen kanssa ollut vähän kanssa kränää. Kai sekin alkaa olemaan aika kypsä mun mieliala vaihteluihin. Oon koittanu selittää etten mä voi sille mitään ja on se sanonu ymmärtävänsä sen mut kai liika on aina likaa.. Toivotaan että ensviikko menis paremin..

-Annika-